Orpokoti Siunauksela perustettiin Tampereella 11.7.1911. Kaikki eiv\u00e4t kuitenkaan olleet perustamisesta mieliss\u00e4\u00e4n. Alkoi kiert\u00e4\u00e4 ilke\u00e4mielinen huhu, jonka mukaan orpokodin lapsia kohdeltiin huonosti ja toiminta olisi siveet\u00f6nt\u00e4. Lastensuojelun tarkastaja J. H. Tunkelo m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n asiaa ja huhu todettiin per\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi. Tunkelosta tuli lopulta Siunaukselan uskollinen yst\u00e4v\u00e4 ja tukija.<\/p>\n\n\n\n
Juhannuksena 1917 Jaakkolan sisarusten eno ehdotti, ett\u00e4 sisarusten is\u00e4 Oskari Jaakkola ostaisi h\u00e4nen talonsa (nykyinen Perhekoti P\u00f6ll\u00f6vaara) ja antaisi sen tytt\u00f6jen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n orpokotitoimintaa varten. N\u00e4in Siunaukselan orpokoteihin kuului nyt kaksi taloa: Einola ja P\u00f6ll\u00f6vaara. Jaakkolan sisarukset hoitivat orpokoteja viel\u00e4 el\u00e4kkeell\u00e4 ollessaankin. Heid\u00e4n sanotaan tehneen laitoksesta kodin.<\/p>\n\n\n\n
Orpokodeissa on parhaimmillaan sotavuosien aikana ollut sijoitettuna yli nelj\u00e4kymment\u00e4 lasta kerralla. Lapset p\u00e4\u00e4siv\u00e4tkin mukaan talon t\u00f6ihin hyvin pienin\u00e4, sill\u00e4 aikuisia oli v\u00e4h\u00e4n. Kev\u00e4ttalvella 1951 huoltotoimen apulaispiiritarkastaja Liisa Tamminen suoritti Siunaukselan orpokodeissa tarkastuksen. Lausunnossaan h\u00e4n kirjoitti:<\/p>\n\n\n\n
”Siunaukselan lastenkodit ovat huolella ja rakkaudella hoidettuja ja niiss\u00e4 on oikea kodin henki. Varsinkin ty\u00f6 lasten ammattikasvatuksen hyv\u00e4ksi on Siunaukselan ty\u00f6lle leimaa antava.”<\/em><\/p>\n\n\n\n Siunaukselan lastenkodit hyv\u00e4ksyttiin lastensuojelulain mukaisiksi lastensuojelulaitoksiksi 27.4.1951.<\/p>\n\n\n\n 1960-luvulla useimmat lapset eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 olleet orpoja, vaan s\u00e4rkyneiden kotien lapsia. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa paikan nimi p\u00e4\u00e4tettiin muuttaa Siunaukselan lastenkoti ry:ksi. Samalla sosiaaliministeri\u00f6 vahvisti hoitopaikkaluvuksi 31.<\/p>\n\n\n\n Siunaukselan lastenkodit eiv\u00e4t toimineet l\u00e4pikulkupaikkoina. Hoitoon ottamisen perusteena on aina ollut hoidon pysyvyys. Lapset pyrittiin ottamaan jo pienin\u00e4 (2-5 -vuotiaina) ja pidettiin nuoruuteen saakka. Jokainen lapsi pyrittiin kouluttamaan niin pitk\u00e4lle kuin lukuhalut ja kyvyt riittiv\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n Orpokotitoiminnan j\u00e4lkeen talossa asuivat vanhat johtajat ja ty\u00f6ntekij\u00e4t aina johtajien kuolemaan saakka. Aino Jaakkola (20.6.1889 – 28.1.1984) tunnettiin P\u00f6ll\u00f6vaaran \u00e4itin\u00e4 ja Jumalaan luottavana monitaitoisena johtajana. H\u00e4n oli suorittanut alemman oikeustutkinnon. Laina Jaakkola (11.4.1897 – 2.11.1991) muistetaan vaatimattomana ja n\u00f6yr\u00e4n\u00e4 sek\u00e4 vieraanvaraisena ja palvelualttiina henkil\u00f6n\u00e4. Koulutukseltaan h\u00e4n oli lastentarhanopettaja. Orpokotitoiminnan j\u00e4lkeen P\u00f6ll\u00f6vaara toimi Inkerin paluumuuttajien v\u00e4liaikaisena kotina.<\/p>\n\n\n\n P\u00f6ll\u00f6vaaran Perhekoti aloitti toimintansa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1995. Ilmassa oli varmasti samanlaista hehkua ja intoa kuin Jaakkolan sisaruksilla aikanaan, vaikka talon historia loi paineita tulevasta. Perhe Savolainen asettui taloksi ja vuokranantajana toimi Siunauksela ry. Jaakkolan sisarusten testamentissa toivottiin talossa teht\u00e4v\u00e4n Jumalan siunaamaa ty\u00f6t\u00e4. Kes\u00e4kuun alussa vuonna 1995 vietettiin P\u00f6ll\u00f6vaaran perhekodin avajaisia. Vieraina olivat l\u00e4hikuntien sosiaality\u00f6ntekij\u00e4t ja laaja yst\u00e4v\u00e4piiri. Kari ja Marita Savolainen olivat innokkaita aloittamaan uuden yhteisen ty\u00f6n suurperheen hyv\u00e4ksi. Kes\u00e4ll\u00e4 2002 P\u00f6ll\u00f6vaara siirtyi kokonaan Savolaisen perheen omistukseen.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Siunaukselan Einola ja P\u00f6ll\u00f6vaara P\u00f6ll\u00f6vaaran talo kuului vuoteen 2002 saakka Siunauksela ry:lle, joka toimi ensin yksin ja sittemmin yhdess\u00e4 P\u00f6ll\u00f6vaaran kanssa orpokotina. Nykyisen Perhekoti P\u00f6ll\u00f6vaaran l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 sijaitseva Siunaukselan talo (Einola) kuului Einolan lohkotilaan. Ehdotuksen orpokodin perustamisesta Einolaan teki kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1911 kirkkoherra Heino P\u00e4ti\u00e4l\u00e4. Talon omistanut Oskari Jaakkola oli hyvin my\u00f6t\u00e4mielinen hankkeelle, sill\u00e4 kunnallislautakunnan esimiehen\u00e4 h\u00e4n oli joutunut n\u00e4kem\u00e4\u00e4n huutolaislasten kovan kohtalon. P\u00e4ti\u00e4l\u00e4 osti talon orpokotitoimintaa varten ja maksoi talosta 10 000 markkaa. Monet ep\u00e4iliv\u00e4t hanketta ja pitiv\u00e4t sit\u00e4 j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n\u00e4. P\u00e4ti\u00e4l\u00e4 oli kuitenkin uskonmies ja totesi: ”Jumalan lasten pit\u00e4isi olla rohkeita ratkaistaessaan Jumalan valtakunnan ty\u00f6t\u00e4 koskevia asioita, eik\u00e4 aina toimittava niitten pennien mukaan, jotka ovat kukkarossa.” Orpokoti Siunauksela perustettiin Tampereella 11.7.1911. Kaikki eiv\u00e4t kuitenkaan olleet perustamisesta mieliss\u00e4\u00e4n. Alkoi kiert\u00e4\u00e4 ilke\u00e4mielinen huhu, jonka mukaan orpokodin lapsia kohdeltiin huonosti ja toiminta olisi siveet\u00f6nt\u00e4. Lastensuojelun tarkastaja J. H. Tunkelo m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n asiaa ja huhu todettiin per\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi. Tunkelosta tuli lopulta Siunaukselan uskollinen yst\u00e4v\u00e4 ja tukija. Juhannuksena 1917 Jaakkolan sisarusten eno ehdotti, ett\u00e4 sisarusten is\u00e4 Oskari Jaakkola ostaisi h\u00e4nen talonsa (nykyinen Perhekoti P\u00f6ll\u00f6vaara) ja antaisi sen tytt\u00f6jen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n orpokotitoimintaa varten. N\u00e4in Siunaukselan orpokoteihin kuului nyt kaksi taloa: Einola ja P\u00f6ll\u00f6vaara. Jaakkolan sisarukset hoitivat orpokoteja viel\u00e4 el\u00e4kkeell\u00e4 ollessaankin. Heid\u00e4n sanotaan tehneen laitoksesta kodin. Orpokodeissa on parhaimmillaan sotavuosien aikana ollut sijoitettuna yli nelj\u00e4kymment\u00e4 lasta kerralla. Lapset p\u00e4\u00e4siv\u00e4tkin mukaan talon t\u00f6ihin hyvin pienin\u00e4, sill\u00e4 aikuisia oli v\u00e4h\u00e4n. Kev\u00e4ttalvella 1951 huoltotoimen apulaispiiritarkastaja Liisa Tamminen suoritti Siunaukselan orpokodeissa tarkastuksen. Lausunnossaan h\u00e4n kirjoitti: ”Siunaukselan lastenkodit ovat huolella ja rakkaudella hoidettuja ja niiss\u00e4 on oikea kodin henki. Varsinkin ty\u00f6 lasten ammattikasvatuksen hyv\u00e4ksi on Siunaukselan ty\u00f6lle leimaa antava.” Siunaukselan lastenkodit hyv\u00e4ksyttiin lastensuojelulain mukaisiksi lastensuojelulaitoksiksi 27.4.1951. 1960-luvulla useimmat lapset eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 olleet orpoja, vaan s\u00e4rkyneiden kotien lapsia. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa paikan nimi p\u00e4\u00e4tettiin muuttaa Siunaukselan lastenkoti ry:ksi. Samalla sosiaaliministeri\u00f6 vahvisti hoitopaikkaluvuksi 31. Siunaukselan lastenkodit eiv\u00e4t toimineet l\u00e4pikulkupaikkoina. Hoitoon ottamisen perusteena on aina ollut hoidon pysyvyys. Lapset pyrittiin ottamaan jo pienin\u00e4 (2-5 -vuotiaina) ja pidettiin nuoruuteen saakka. Jokainen lapsi pyrittiin kouluttamaan niin pitk\u00e4lle kuin lukuhalut ja kyvyt riittiv\u00e4t. Orpokotitoiminnan j\u00e4lkeen talossa asuivat vanhat johtajat ja ty\u00f6ntekij\u00e4t aina johtajien kuolemaan saakka. Aino Jaakkola (20.6.1889 – 28.1.1984) tunnettiin P\u00f6ll\u00f6vaaran \u00e4itin\u00e4 ja Jumalaan luottavana monitaitoisena johtajana. H\u00e4n oli suorittanut alemman oikeustutkinnon. Laina Jaakkola (11.4.1897 – 2.11.1991) muistetaan vaatimattomana ja n\u00f6yr\u00e4n\u00e4 sek\u00e4 vieraanvaraisena ja palvelualttiina henkil\u00f6n\u00e4. Koulutukseltaan h\u00e4n oli lastentarhanopettaja. Orpokotitoiminnan j\u00e4lkeen P\u00f6ll\u00f6vaara toimi Inkerin paluumuuttajien v\u00e4liaikaisena kotina. P\u00f6ll\u00f6vaaran Perhekoti aloitti toimintansa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1995. Ilmassa oli varmasti samanlaista hehkua ja intoa kuin Jaakkolan sisaruksilla aikanaan, vaikka talon historia loi paineita tulevasta. Perhe Savolainen asettui taloksi ja vuokranantajana toimi Siunauksela ry. Jaakkolan sisarusten testamentissa toivottiin talossa teht\u00e4v\u00e4n Jumalan siunaamaa ty\u00f6t\u00e4. Kes\u00e4kuun alussa vuonna 1995 vietettiin P\u00f6ll\u00f6vaaran perhekodin avajaisia. Vieraina olivat l\u00e4hikuntien sosiaality\u00f6ntekij\u00e4t ja laaja yst\u00e4v\u00e4piiri. Kari ja Marita Savolainen olivat innokkaita aloittamaan uuden yhteisen ty\u00f6n suurperheen hyv\u00e4ksi. Kes\u00e4ll\u00e4 2002 P\u00f6ll\u00f6vaara siirtyi kokonaan Savolaisen perheen omistukseen.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":94,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-237","page","type-page","status-publish","has-post-thumbnail","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/pollovaara.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/237","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/pollovaara.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/pollovaara.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/pollovaara.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/pollovaara.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=237"}],"version-history":[{"count":20,"href":"https:\/\/pollovaara.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/237\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":935,"href":"https:\/\/pollovaara.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/237\/revisions\/935"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/pollovaara.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/94"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/pollovaara.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=237"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/pollovaara.fi\/wp-content\/uploads\/2020\/03\/PO\u0308LLO\u0308VAARA_ULKO_LIULII_2020-19-300x200.jpg\")
<\/figure><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"